perjantai 31. toukokuuta 2013

jo joutui armas aika

Uskomatonta, mutta totta.. 
tänään on eskarin viimeinen päivä. 
Niin se vuosi taas vierähti ja on aika laskea lapset kesälaitumille.

Viimeinen viikko kului kuin siivillä, 
oli kevätjuhlaharjoituksia ja sitten keskiviikkoiltana 
se odotettu juhla, lukudiplomien jako, 
taidenäyttelyn avajaiset, retkipäivä, kevätkirkko. 
Kerättiin vuoden aikana kertyneitä tehtäviä ja piirustuksia, naulakoissa roikkuvia varavaatteita. Leikittiin ja ulkoiltiin. 

Tässä eskarit kevätjuhlan jälkeen todistusten ja ruusujen kera.


torstai 30. toukokuuta 2013

kevätretki

Torstaina 30.5. eskarit tekivät kevätretken 
Repoveden Kansallispuistoon. 

Kiitos Tiina ja Toni Maczulskijin Mennään-kampanjalle, 
joka kustansi linja-auton retkellemme. 
Kiitos myös kouluruokalan väki 
makoisasta lettutaikinasta ja muista retkieväistä.

Aleksi tutki Eijan karttaa jo linja-autossa.
Perillä Repovedellä Anne jakoi kartat kaikille lapsille.
Pojat valmiina lähtöön.
 Läksimme patikoimaan Ketunlenkkiä vastakkaisista suunnista;
Me Hillat aloitimme kierroksemme Lapinsalmen riippusillalta ja Vaapukat Ketunlossilta.
 Pienen patikoinnin jälkeen oli aika ylittää Lapinsalmi riippusiltaa pitkin. Jännää!
 Riippusillalla kulkeminen oli lapsista jännittävää,
mutta kaikki selviytyivät hienosti retken ensimmäisestä haasteesta.
Reetta astelee reippaasti.
Tiia melkein juoksee viimeiset askeleet.
 Jasper etenee rauhallisesti.
 Essiä jännitti aika lailla.
Karttaa luettiin ahkerasti.
Välillä luonnosta löytyi omat opasteensa, mihin suuntaan jatkaa matkaa.
Kapiaveden taukopaikalla söimme eväsleivät ja hörppäsimme mehut.
Ystävälliset mummot ja papat, jotka olivat omalla kevätretkellään paistoivat meille makkarat ja lupasivat vielä pitää silmällä kylmälaukkuamme, joka jätettiin odottamaan Vaapukoiden makkaranpaistoa.
 Matka jatkui ja matkan varrella oli paljon katseltavaa.
Kielot kukkivat kauniisti.
 Oravat olivat pitäneet oman evästaukonsa.
 Polku oli kohokuvioitu.
 Männyt kasvoivat keskellä kalliota. 
  Pienessä purossa oli pieniä vesiputouksia ja ihana veden solina.
 Kaakkuri oli kohdannut loppunsa kenties jonkun pedon kynsissä.
 Reitin kapein kohta; toisella puolella Kapiavesi ja toisella jyrkkä ja korkea kallio.
 Kallio kaartui päällemme.
 Siitepöly kuvioi rantaveden.
 Suopursut olivat täydessä kukassa.
 Vanhan puun oksilla oli naavaparta.
 Mitähän oli tapahtunut tälle pikkuiselle käärmeelle?
 Määkijän nuotiopaikalla tapasimme Vaapukat.
Pojat ihailivat tyyntä järvenselkää.
 Ville mietteliäänä kartan äärellä.
 Tiina huolehti lettutarjoilusta.
 Anne toimi letunpaistajana.
 Emma ei aio jäädä osattomaksi hillopurkin antimista.
 Mansikkahillo kelpasi Onnillekin.
Yodan tyylinäyte letunsyönnissä.
 Nam!
 Vaapukat jatkoivat matkaa ja letunpaistovuoro siirtyi Eijalle ja Virpille.
Viivi ja Aleksei jaksoivat syödä kolme lettua.
Annika ottaa palanpainikkeeksi vettä omasta juomapullosta.
 Antti ja Jimi puuhommissa, Jooa huilaa.
 Määkijän taukopaikalla oli aikaa leikkiä.
 Lossille kuljettaessa näimme kulotettua metsää.
Puolet porukasta jäi vilkuttamaan, kun Ketunlossi lähti liikkeelle.
Lossi kulki lihasvoimalla. Onneksi oli tankattu makkaralla ja letuilla. 
Eka porukka jaksoi vielä auttaa toisenkin lossikuorman kiskomisessa.
Oli oikein mukava retki. Sääkin suosi meitä. 
Lopuksi vielä Hillakuoro esittää kappaleen Heräävä luonto.
Kiitos kaikille retkeläisille.




keskiviikko 22. toukokuuta 2013

metsätaidetta

Mäntyharjulainen kuvataitelija Susanna Pälviä on aloittanut puoli vuotta kestävän projektin varhaiskasvatuksessa eskareiden kanssa. Projektissa on tarkoitus kokeilla erilaisia työtapoja ja tuottaa kierrätysmateriaaleista monipuolisia lasta aktivoivia teoksia. Huhti- ja toukokuun aikana lapset ovat pienryhmissä Susannan kanssa tehneet ja kuvittaneet tarinoita, maalanneet kuvia ja tutustuneet väreihin.

 Muun muassa näitä maalauksia voi ihailla touko-kesäkuun vaihteessa 
kirjaston lastenosastolle pystytettävässä näyttelyssä.

Tänään Susanna vei koko eskariryhmän metsään ja kertoi tarinan Sateenkaarihämähäkistä, joka kutoo loistavia verkkojaan tropiikissa. Susannalla oli monta ämpärillistä kudetta, joka tietämättömän silmään ensin olisi näyttänyt matonkuteelta, mutta joka todellisuudessa oli Sateenkaarihämähäkin seittikudetta. Lapset pääsivät kutomaan suuren suuren, värikkään verkon Yhtenäiskoulun ja Terveyskeskuksen väliseen metsikköön. Lapset olivat tehtävästä innoissaan ja jaksoivat puuhata verkonkutomisen kanssa reilun tunnin.

 Seittitarpeita ämpärikaupalla.
 Susanna esittelee tropiikin värejä.
 Tästä se alkaa. Essi ja Tiia tekevät ensimmäiset solmut.
 Verkkoa valmistuu nopeassa tahdissa.
 Nastja ja Amaliia tekevät yhteistyötä.
 Päivä oli tosi tuulinen. 
Tuuli liehutti Meten hiuksia ja vei Emman lippiksen monta kertaa.
 Aleksi ja Joni nousivat kivelle saadakseen seitit korkealle.
 Henrik ja Aleksei ahkeroivat ainakin 14 kerää seittilankaa metsään.
 Käppyräpuu oli Simeonin ja Villen suosikkipuu.
 Verkko alkaa olla valmiina.
 Värien leikkiä.
 Justus ja Jimi sitovat viimeisiä seittejä.
Työ on tehty.
Jasper ja Yoda kirmaavat eskaripihaan.