tonttuilupäivä

Keskiviikkona 18.12. koulussa oli tonttuilupäivä. Meillä eskarissa tonttuilu alkoi heti aamusta, kun tonttulakkeihin ja muihin tonttuasusteisiin pukeutuneet eskarit kokoontuivat saliin laulamaan joululauluja. Tämänvuotinen suosikki taitaa olla Petteri Punakuono, mutta lauloimme myös Joulupukki, Soihdut sammuu, Porsaita äidin, Joulupuu on rakennettu, Joulu on taas ja Kulkuset sekä lorusimme Olen tonttu ja Lelukaupan ikkuna.

Tonttuilupäivänä oli lupa herkutella, joten päätimme pitää nyyttikestit. Laitoimme luokassa pöydät uuteen järjestykseen ja keräsimme herkut tarjolle. Ylimäärästä jännitystä aamuun toi palovaroittimen kilinä. Nappasimme eteisestä kengät jalkaan ja kipaisimme ulos. Lapset olivat hämmentyneitä, kun ulos mentiin ilman ulkovaatteita, ja huolissaan, että sinne menivät kaikki karkit ja keksit ja muut, jos koulussa nyt on tulipalo. Heti ulos päästyämme tuli kuitenkin kuulutus, että ei ole mitään vaaraa, palovaroitinta vain testattiin. Palasimme takaisin luokkaan ja iloisten joululaulujen soidessa kävimme herkkupöydän kimppuun.

Herkkua on siinä monenlaista...

Mukit toimivat paikkakortteina.

Jonotus sujui sopuisasti.

Sitten herkutellaan!

Ulkoilun ja ruokailun jälkeen koitti päivän toinen jännittävä hetki, kun kävimme esiintymässä kummiluokalle. Aluksi kävimme toivottamassa hyvää joulua ja ojentamassa kortin omalle koulukummille. Sitten oli vuorossa jouluisia riimejä ja pieni joululaulu. Hienosti meni!

Pieni hetki kerittiin leikkiä, mutta sitten piti raivata lelut ja pelit hyllylle. Tällä kertaa kukaan ei valittanut leikin lopettamisesta tai viivytellyt siivouksen suhteen, sillä eskaripäivämme päättyi uudelle kierrokselle nyyttikestipöydässä. Kaikkea emme ehtineet ja jaksaneet syödä, joten ei auta muu kuin jatkaa herkuttelua huomennakin...

joulu on jo ovella

Eskarissa on jätetty Pikkumetsän tehtävät joulutauolle, mutta tekemistä, kiirettä ja vähän salaisuuksiakin on silti riittänyt joka päivälle. Jouluesikossa askarreltiin joulujuhlakutsuja ja sydämiä. Sydämet olivat kyllä niin vaikeita ja työläitä, joten meidän piti jatkaa niiden tekemistä seuraavana päivänä. Oman luokan seinän koristimme jouluisilla piirustuksilla. Ja seinää koristaa tietenkin myös joulukalenteri. Kalenterissa on tonttuja ja runoja. Joka päivä joku saa yhden tonttukortin omakseen.

Jouluiset piirustukset seinällä.

Esikkosydämet.

Pikkuinen joulukuusi on koristeltu olki- ja lippukoristeilla sekä valoilla.

Joulun lapsikin on löytänyt luokkaamme.

Joulukuun ensimmäinen päivä toi mukanaan yllätyksen, kun luokasta löytyi pikkuruinen tonttulakki. Emme tienneet, kenelle se kuului, joten laitoimme sen kaappiin talteen. Kuinka ollakaan, seuraavana päivänä saimme kirjeen, jossa Aatos Sällinen, nuorempi joulutonttu, kertoi kadottaneensa lakkinsa ja pyysi löytäjää palauttamaan sen. Palautimme lakin ohjeen mukaan kirjekuoressa eskarin oven suuhun eikä aikaakaan, kun kirje oli kadonnut. Palkkioksi tonttulakin löytämisestä ja palauttamisesta saimme Aatos-tontulta punaiset tikkarit. Aatos on muistanut meitä kirjeillä ja sillä näyttää olevan yllättävän hyvät tiedot eskarin toiminnasta. Kun meillä oli piparinleivontapäivä, saimme tontulta lainaksi Korvatunturin piparimuotit. Tonttu on myös toivonut kuulevansa joululauluja. Mutta metelistä ja riitelystä tonttu ei tykkää. Silloin se ei uskalla tulla hakemaan tai tuomaan kirjeitä. Nähtävästi Aatos-tonttu on tykännyt näkemästään ja kuulemastaan, kun se oli piilottanut luokkaan pienen joulupaketin. 

Aatos-tontun kirjeitä.

Leivontapäivänä meillä oli valmis piparkakkutaikina.

Joten päästiin heti kaulitsemaan.

Sitten otettiin muotilla pipareita.

Irroteltiin reunat.

Pistettiin piparit pellille.

Ja syötiin loppu taikina!

Itseleivotut piparit sai viedä kotiin, mutta riitti niitä eskarissakin maisteltavaksi. Olemme käyneet pari kertaa salissa harjoittelemassa joulujuhlaa varten. Menoa ja meininkiä ja varsinkin ääntä on riittänyt, kun esiintyminen on niin jännittävää ja varmaan väsymyskin painaa jo näin syyslukukauden lopulla. Tässäkin asiassa piparit tulivat avuksi. Kun luvassa oli piparipalkkio hyvin sujuneen harjoituksen päätteeksi, niin hommahan sujui kuin tanssi ;)

taitotalossa

Joulukuun ensimmäisellä viikolla koulukummit kutsuivat meidät Taitotaloon kokeilemaan teknisen käsityön tekemistä. Kummiluokan Jari-ope oli suunnitellut hauskan linja-auton, joka sitten kahden oppitunnin aikana kummin avustuksella saatiin valmiiksi.

Ensimmäisellä kerralla kuunneltiin työn ohjeet ja tutustuttiin siinä käytettäviin työkaluihin. Sitten leikattiin paperille piirretyt linja-auton kaavat ja valittiin omalle autolle sopivan kokoinen puupala. Sitten päästiinkin tositoimiin, kun autoon tehtiin pyöreät ikkunat isolla poralla. Pikku pora otettiin käyttöön pyörän akseleille reikiä poratessa. Ensimmäisellä työkerralla myös hiottiin kulmat ja reunat. Pyörien akselit sahattiin ja jotkut muotoilivat autoaan hieman sulavampilinjaiseksi.

Toisella kerralla kuunneltiin taas ensin työn ohjeet. Sitten jatkettiin auton hiomista ja kiinnitettiin akselit ja pyörät paikoilleen. Autoon sai halutessaan nakutella pieniä nauloja valoiksi ja piirtää rekisterikilven. Jos kävi niin, että eskarilainen oli poissa, koulukummit tekivät työn valmiiksi. Siten saatiin jokaiselle lapselle oma auto. 

Puutyö alkoi paperin leikkaamisella.

Aada on löytänyt mukavan työasennon.

Jenni poraa.

Annilla on pikku saha.

Isac keskittyy sahaamiseen.

Lastut lentävät.

Nicon vuoro.

 Suojalasit ovat tarpeen isojen koneiden äärellä.

Krista hioo.

Emil pääsee kohta vasaroimaan.

 Koneille syntyi ajoittain jonoa.

Topin taidonnäyte.

Manun vuoro.

Valtteri on tarkkana.

Viimeiset silaukset.

Pyörät liimattiin kiinni akseliin.

Inaria asentaa jo ajovaloja.

Leo on järjestelmällinen.  

Nicokin liimaa.

Naulaaminen oli tuttua työtä.

Pienten naulojen kanssa piti olla kieli keskellä suuta.

Höyläpenkki oli hyvä apu.

  Kummi oli kuitenkin paras apu.

 Kummit eivät pelänneet edes vasaran osumista sormille.

Siinä se nyt on!

Linja-autovarikko on valmiina.

Autot odottelivat luokan ikkunalla kotiinviemistä.

Lapsista oli tosi hienoa päästä vierailemaan taitotalossa. 

Iso kiitos Jari-opelle ja koulukummeille.

ensilumi ja vettä kengässä

Marraskuun toiseksi viimeinen viikko on lopuillaan. Kelit ovat olleet harmaita ja sateisia, mutta meitä piristi pääsy elokuviin. Kävimme koulukummien kanssa katsomassa Metsän tarina -elokuvan. Elokuva oli kaunis ja eteni rauhalliseen tahtiin. Lasten mieleen jäi erityisesti hienot otokset pöllöstä sekä salamointikohtaus.

Yksi harmaa aamupäivä käytettiin KIM-pelin pelaamiseen sekä Vettä kengässä -leikin opetteluun. Vanha tuttu leikki oli tämän päivänkin lapsille jännittävä ja mieleinen. Kukahan on minun parini? Pelaamisen päätteeksi muovailtiin. Aluksi ohjeena oli muovailla numeroita, sitten sai muovailla mitä halusi.

Leolla oli vettä kengässä.

 Valtteri kokeilee onneaan Annin suhteen. Vettä kengässä!

 Eetu löysi parin ja pääsi taivaaseen.

 Pareja on löytynyt jo aika paljon. Onnistaako Isacia?

 Emilkin löytää oman parinsa.

Manu on muovaillut paljon numeroita.

 Anni ja Valtteri taiteilevat numeroita.

 Jenni muovailee oman nimensä.

 Nastja tekee lumiukon, Topi muovailee pihaa.

 Aadan ihana etana.

 Leon lintu.

 Eetun pitkäkaula dinosaurus.

 Isacin linnoitus.

 Muovailun lisäksi kerettiin myös pelata ja leikkiä.

Torstaiaamu aloitettiin lukumääräkorttien askartelulla. Piti olla tarkkana, että siniset ja punaiset kortit tulivat vuorotellen. Ja korttiin piti leikata, sommitella ja liimata sopiva määrä neliöitä. Saimme tehtyä numerokorttien rinnalle lukumääräkortit 0 - 10. Kun kortit olivat järjestyksessä, olikin matikkatehtävän tekeminen helppoa.

Siniset ja punaiset vuorotellen.

 Neliöiden asettelu ja liimaus on tarkkaa puuhaa.

 Eetu on päässyt jo tekemään tehtävää.

 Numero- ja lukumääräkortit auttavat  lukusuoratehtävässä.

Sitten joku huomasi, että ulkona sataa lunta! Tehtävät laitettiin kansioon ja lähdettiin kiireesti ulos. Vähäisestä lumimäärästä otettiin kaikki ilo irti.

Lunta kerättiin kaikista mahdollisista paikoista, myös keinujen alta.

 Pallojen heittely on kielletty, mutta rakennella saa.

 Pikku lumiukko penkillä.

 Lumiukoista ei voi luopua jalispelin ajaksikaan.

 Kun kovasti tekee työtä, saa pienestäkin lumimäärästä ison pallon.

 Lumi innostaa yhteistyöhön.

 Lumienkeleitä pihalla.