metsäesikko

Kokoonnuimme tiistaina 25.9. isolla joukolla ESIKKOON, joka tällä kertaa pidettiin urheilukentän takana olevassa metsässä. Aluksi jaoimme eskarit, eka- ja tokaluokkalaiset viiteen ryhmään, jotka saivat omat värikoodinsa. Ensimmäinen tehtävä oli etsiä luonnosta jokin sellainen koriste, jonka pystyy nitomaan takin vetskarissa kiikkuvaan värikorttiin. Aika moneen korttiin laitettiin koristeeksi syksyinen lehti, jotkut löysivät vielä kukkiakin koristeeksi.

Suojavärirastilla katsottiin kuvia, joista oli vaikea erottaa ympäröivään luontoon piiloutunutta eläintä. Huomattiin, että syksyllä hyvä suojaväri olisi ruskea tai keltainen, talvella taas valkoinen. Yritimme etsiä metsään piilotettuja langanpätkiä.

Löydätkö sinä tästä kuvasta jotain luontoon kuulumatonta?

Hiljaisuusrastilla tavattiin metsänhaltija, jonka kanssa kuunneltiin metsän ääniä. Autojen hurinan ja naapurirastilta kuuluvien lasten äänten lisäksi erotimme ainakin linnunlaulua ja tuulenhuminaa. Leikimme metsänhaltijaleikkiä, jossa haltija istui omassa pesässään silmät sidottuna ja leikkijät yrittivät lähestyä haltijaa mahdollisimman äänettömästi. Jos haltija kuuli rasahduksia ympäriltään, hän pystyi palauttamaan kovaäänisesti lähestyvät leikkijät lähtöpisteeseen.

Leikkijät lähestyvät äänettömästi metsänhaltijaa.

Joona ja Miika ovat päässeet todella lähelle, 

mutta Emma ehtii ensimmäisenä koskettamaan metsänhaltijaa.

Sienirastilla tunnistimme erilaisia sieniä: rouskuja, tatteja, kanttarelleja, torvisieniä ja suppilovahveroita. Esillä oli myöskin myrkyllisiä sieniä, jotka sieniretkellä kannattaa jättää metsään. Ylipäätään sienikoriin kerätään vain niitä sieniä, jotka varmasti tunnistaa. Kuulimme myös sadun kärpässienestä, joka oli niin ylpeä ja kopea punapilkkuisesta hatustaan, että muuttui myrkylliseksi, ja sellainen se on vieläkin.

Linturastilla tunnistimme kotipihojen tuttuja lintuja, esimerkiksi västäräkin ja rastaan. Osa linnuista jää Suomeen talveksikin, osa muuttaa lämpimimpiin maihin. Kokeilimme käytännössä, miten asetutaan aura-muotoon. Tutkimme myös lähiympäristöä linnunsilmin eli katsoimme luupilla luonnon yksityiskohtia.

Markus ja Vili tutkivat puun kuorta, Viivi puun lehteä.

Aistirastilla saimme tunnustella erilaisia luonnosta löytyviä asioita ja kuvailla aistimuksia toisille. Selän takana odottaviin käsiin saattoi tipahtaa lehti, kivi, käpy, oksa, neulanen tai marja. Samoilla tavaroilla pelasimme myös Kim-leikkiä. Ja jotta saatiin varpaat lämpenemään, voimisteltiin ja juostiin koskettamassa eri puita.

Ilma tosiaan on muuttunut syksyisen koleaksi. Osa lapsista oli Esikko-retkellä melko viluissaan. Viimeistään nyt on aika etsiä käyttöön villatakit ja villasukat sekä pipot ja lämpimät käsineet. Retken päätteeksi lusikoimme lämmintä soppaa Kouluruokalassa. Ihana kalakeiton tuoksu leijui ilmassa jo pihalla...

syystorilla

Torstaina Touhulan, Sopukan ja Yhtenäiskoulun lapset pääsivät vierailemaan Touhulan saliin perustetulle syystorille. Torilla oli esillä monenlaisia juureksia ja vihanneksia. Tunnistimme eri kasviksia ja ihailimme kauniita värejä. Katselimme, haistelimme ja erityisesti maistelimme. Pikkuruiset ruusukaalit naurattivat lapsia. Koristekurpitsat olivat niin houkuttelevan näköisiä, että lapset olisivat halunneet maistaa niitäkin; tyydyimme kuitenkin kesäkurpitsaan. Sellerin tuoksu tuntui voimakkaana. Toripöytää koristivat myös kauniit kukat ja syksyiset oksat.

Eskareiden mielestä parsakaali ja kukkakaali olivat maukkaimpia kaaleja. Myös tutunmakuiset porkkanat ja kurkut maistuivat lapsille. Jotkut maistoivat ensimmäistä kertaa punakaalia, naurista tai raakaa perunaa. Raaka punajuuri maistui makealta; retiisit sen sijaan olivat kirpeitä. Jännityksellä avasimme herneenpalkoja - onkohan täällä mato?!

Tutkimme myös viljan jyviä ja maistelimme ruisleipää. Jotkut uskaltautuivat maistamaan pillisipulia ja rohkeasti lipaisimme myös Paholaisen hilloa. Jälkiruuaksi saimme puolukoita, Mäntyharjussa kasvatettuja viinirypäleitä ja omenoita.

Kiitos yhteistyöstä syystorin antimien hankinnassa ja esillelaitossa 

keskuskeittiö Huhmarille, S-market Mäntyharjulle 

sekä tietysti varhaiskasvatuksen henkilökunnalle.

nopealla ja hitaalla tempolla

Ensimmäisenä lukudiplomikirjana luimme Johanna Venhon ja Marjo Nygårdin Ollaan kotona eli kuinka kuunnellaan hiljaisuutta. Kirja kertoi Sampsa-pojasta, joka tykkäisi olla kotona kaikessa rauhassa, mutta jonka äiti ja isä ovat kovia reissaamaan, harrastamaan ja juoksemaan ympäriinsä. Sampsan löytämä kultakuoriainen antaa perheelle Lahjan, jonka myötä opitaan kuuntelemaan hiljaisuutta ja olemaan kotona kaikessa rauhassa.

Eskarit kertoivat, mitä he kaikkein mieluiten tekisivät vanhempien kanssa silloin kun ei ole kiire mihinkään. Aleksei, Essi ja Annika haluaisivat keskittyä leipomiseen; kakkua, pullia ja joulupipareitakin olisi mukava pyöräytellä. Jasper ja Markus lähtisivät vanhempien kanssa pyöräretkelle, kun taas Antti ja Jimi ottaisivat vanhemmat mukaan legorakenteluun. Viivi pelaisi Afrikan tähteä ja Tiia leikkisi koulua; äiti saisi olla opettaja. Ella haluaisi leikkiä aarteenmetsästystä; äiti tekisi kartan ja piilottaisi vihjeet. Justus lukisi isin kanssa tieto- ja satukirjoja; Emma kuuntelisi äidin lukemia Mikki Hiiri -kirjoja. Simeon pelasi perheen kanssa lautapelejä, erityisesti Rosvo ja poliisi -peliä. Yodaa miellyttäisi ottaa päiväunet äidin kanssa äidin sängyssä. Ville puolestaan lähtisi äidin kanssa BMX-radalle temppuilemaan pikkupyörällä. Aleksi lähtisi perheen kanssa onkikilpailuihin; Henrik taas haastaisi vanhemmmat sulkapallo-otteluun. Ja Mette tykkäisi siivota äidin kanssa.

Rauhan ja kiireen teemaan liittyen lauloimme ja kuuntelimme myös hidas- ja nopeatempoista musiikkia. Rimsky-Korsakovin Kimalaisen lennosta lapset arvasivat heti, mikä eläin on kyseessä. Saint-Saensin Joutsenta arvuuteltiin enemmän; ehdotuksia tuli muun muassa kilpikonnasta ja hylkeestä. Musiikkia kuunnellessamme johdimme ensin kapellimestareina näkymätöntä orkesteria, sitten otimme kynät käteen ja piirsimme kimalaisen kiireistä lentoa ja joutsenen ylvästä lipumista.

Vaapukkaryhmäläiset liimaavat joutsenet ja kimalaiset paikoilleen.

 Yodan kimalainen lentää musiikin tahdissa.

 Kimalaisen lentoja.

 Joutsenen lipumista.

urheilupäivä

Mäntyharjun perusopetuksen urheilupäivää vietettiin lauantaina 15.9. Koolla oli paitsi Yhtenäiskoulun myös Kirkonkylän, Leppäniemen, Toivolan ja Varpasen koululaiset. Lauantaille oli luvattu rankkaa vesisadetta, mutta onneksi aamupäivän osalta ennusteet menivät pieleen ja sää suosi meitä. Ennätimme urheilukentälle juuri sopivasti kuulemaan Koulurauhan julistuksen ja näkemään, kuinka ekaluokkalaiset koulukummeineen päästivät ilmapallot taivaalle.

Siniset ja punaiset ilmapallot värittivät taivaan.

Eskarit osallistuivat 40 metrin juoksuun. Tytöille ja pojille oli omat sarjansa, joissa molemmissa oli useampi lähtö. Juoksun jälkeen kilpailujännitys purkautui niin, etteivät lapset meinanneet pysyä housuissaan. Lähdimmekin kisakatsomosta läheiseen metsään päästelemään enempiä höyryjä.

Palasimme takaisin kentälle palkintojenjakoon. Sekä tyttöjen että poikien sarjan voitto tuli meille! Onnea voittajille ja  onnea kaikille osallistujille. Voittajien oli helppo hymyillä, mutta pettymyksen kyyneliltäkään ei vältytty, kun huomattiin, että mitalit ripustettiin vain kolmen parhaan kaulaan. Vaikea oli myös ymmärtää, ettei mitalia tullut silloinkaan, vaikka olisi ollut oman lähtönsä ensimmäinen tai toinen.

Jooa oli maistellut metsässä mustikoita voittonsa kunniaksi.

Harmitus kuitenkin unohtui, kun pääsimme Kisalan pihalle tutkimaan poliisi- ja paloautoja sekä silittelemään Ransua, Nallea ja muita kaverikoiria. Kisalan sisätiloissa olisi ollut paljon mukavaa tekemistä, mutta ennätimme vain tekemään pikaisen kierroksen väen täyttämässä hallissa. Onneksi eskareilla oli keltaiset heijastinliivit, jotta erottuivat väenpaljoudesta! Seuraavaksi suuntasimme ruokalaan, mutta sekin oli niin tupaten täynnä ihmisiä, että katsoimme parhaaksi ensin piipahtaa eskarin pihalla leikimässä. Lauantain urheilupäivämme päättyikin sitten kouluruokalassa nautittuun keittolounaaseen.

Kaverikoirat olivat pukeutuneet syksyn muotiväriin oranssiin.