metsäesikko

Kokoonnuimme tiistaina 25.9. isolla joukolla ESIKKOON, joka tällä kertaa pidettiin urheilukentän takana olevassa metsässä. Aluksi jaoimme eskarit, eka- ja tokaluokkalaiset viiteen ryhmään, jotka saivat omat värikoodinsa. Ensimmäinen tehtävä oli etsiä luonnosta jokin sellainen koriste, jonka pystyy nitomaan takin vetskarissa kiikkuvaan värikorttiin. Aika moneen korttiin laitettiin koristeeksi syksyinen lehti, jotkut löysivät vielä kukkiakin koristeeksi.

Suojavärirastilla katsottiin kuvia, joista oli vaikea erottaa ympäröivään luontoon piiloutunutta eläintä. Huomattiin, että syksyllä hyvä suojaväri olisi ruskea tai keltainen, talvella taas valkoinen. Yritimme etsiä metsään piilotettuja langanpätkiä.

Löydätkö sinä tästä kuvasta jotain luontoon kuulumatonta?

Hiljaisuusrastilla tavattiin metsänhaltija, jonka kanssa kuunneltiin metsän ääniä. Autojen hurinan ja naapurirastilta kuuluvien lasten äänten lisäksi erotimme ainakin linnunlaulua ja tuulenhuminaa. Leikimme metsänhaltijaleikkiä, jossa haltija istui omassa pesässään silmät sidottuna ja leikkijät yrittivät lähestyä haltijaa mahdollisimman äänettömästi. Jos haltija kuuli rasahduksia ympäriltään, hän pystyi palauttamaan kovaäänisesti lähestyvät leikkijät lähtöpisteeseen.

Leikkijät lähestyvät äänettömästi metsänhaltijaa.

Joona ja Miika ovat päässeet todella lähelle, 

mutta Emma ehtii ensimmäisenä koskettamaan metsänhaltijaa.

Sienirastilla tunnistimme erilaisia sieniä: rouskuja, tatteja, kanttarelleja, torvisieniä ja suppilovahveroita. Esillä oli myöskin myrkyllisiä sieniä, jotka sieniretkellä kannattaa jättää metsään. Ylipäätään sienikoriin kerätään vain niitä sieniä, jotka varmasti tunnistaa. Kuulimme myös sadun kärpässienestä, joka oli niin ylpeä ja kopea punapilkkuisesta hatustaan, että muuttui myrkylliseksi, ja sellainen se on vieläkin.

Linturastilla tunnistimme kotipihojen tuttuja lintuja, esimerkiksi västäräkin ja rastaan. Osa linnuista jää Suomeen talveksikin, osa muuttaa lämpimimpiin maihin. Kokeilimme käytännössä, miten asetutaan aura-muotoon. Tutkimme myös lähiympäristöä linnunsilmin eli katsoimme luupilla luonnon yksityiskohtia.

Markus ja Vili tutkivat puun kuorta, Viivi puun lehteä.

Aistirastilla saimme tunnustella erilaisia luonnosta löytyviä asioita ja kuvailla aistimuksia toisille. Selän takana odottaviin käsiin saattoi tipahtaa lehti, kivi, käpy, oksa, neulanen tai marja. Samoilla tavaroilla pelasimme myös Kim-leikkiä. Ja jotta saatiin varpaat lämpenemään, voimisteltiin ja juostiin koskettamassa eri puita.

Ilma tosiaan on muuttunut syksyisen koleaksi. Osa lapsista oli Esikko-retkellä melko viluissaan. Viimeistään nyt on aika etsiä käyttöön villatakit ja villasukat sekä pipot ja lämpimät käsineet. Retken päätteeksi lusikoimme lämmintä soppaa Kouluruokalassa. Ihana kalakeiton tuoksu leijui ilmassa jo pihalla...