Hyvää syyslomaa

esikko

Keskiviikkona 16.10. kokoonnuimme eskarisaliin yhdessä eskari A-luokan ja ekaluokan kanssa. Meitä oli niin paljon, että emme mahtuneet yhteen suureen piiriin, vaan piti tehdä kaksi sisäkkäistä piiriä. Esikon aloitukseksi lauloimme Ystävälaulun. Sitten jakaannuimme ryhmiin, joiden nimet tällä kertaa olivatkin erittäin hyvin aiheeseen sopivat. Esikon aiheena oli nimittäin kansansadut. Niinpä karhut, ketut, oravat, siilit, jänöt ja korpit kiersivät kolmella saturastilla ja viipyivät kussakin noin 20 minuuttia.

Yhdellä rastilla aiheena oli hölmöläissadut. Lapset kuulivat Hölmöläisakkojen uintiretkestä. Sen jälkeen harjoiteltiin yhdessä lausumista.

Toisella rastilla kuultiin satu ketusta ja jäniksestä, ja siitä miten kettu huijasi jänikseltä itselleen valkoisen hännänpään. Sitten sadun tapahtumat liimattiin paperille sarjakuvaksi ja väritettiin.

Kolmannellakin rastilla kuultiin viekkaasta ketusta. Tässä sadussa kettu onnistui huijaamaan korpin juuston itselleen. Sadun kuulemisen jälkeen askarreltiin kettu kolmioista ja neliöistä ja kuunneltiin hauskaa korppi-laulua.

väripäivä

Tiistaina 15.10. koulussa oli väripäivä. Lapset tulivat kouluun pukeutuneena johonkin lempiväriinsä. Meillä oli muutenkin päivän teemana värit. Aloitimme aamun värilaululla ja sitten pohdimme, mitä värit oikein ovat. Lapset ehdottivat, että värit ovat kankaita tai jauheita; ja kohottelivat sitten epäskoisina kulmiaan, kun kerroin, että värit itseasiassa ovat valoa. Perehdyimme erityisesti kuvataiteesta tuttuihin pää- ja väliväreihin. Ensin teimme vesivärinapeista juomalaseihin sinistä, punaista ja keltaista vettä. Sitten sekoitimme niitä keskenään, ja saimme vihreää, oranssia, violettia sekä myös ruskeaa. Jokainen pääsi vuorollaan joko valmistamaan päävärejä tai sekoittamaan välivärejä. Saimme aikaan kauniita sävyjä. Lapset huokailivat ihastuksesta, kun lasiin kaadettiin sinistä ja keltaista, ja seos muuttuikin yllättäen vihreäksi.

Jätimme kauniit väriseokset luokkaan odottamaan ja käväisimme välitunnilla. Sen jälkeen piirsimme vahaliiduilla isoille papereille. Aihe oli vapaa. Ohjeena oli käyttää piirtämiseen lempivärejä ja saada liidulla aikaan kiiltävää vahamaista pintaa. Lapset huomasivat, että liitua täytyy painaa aika lailla, jotta sen jälki näkyisi paperilla vahvana. Jotkut lapsista olivat sitä mieltä, että kädet väsyy tässä hommassa ihan liikaa. Olikin aika lähteä hakemaan vähän ruista ranteeseen kouluruokalasta.

Kanakeiton nauttimisen ja ulkoilun jälkeen harjoittelimme laveerausta. Jokainen eskari sai yhden aamulla sekoitetun väriseoksen. Joitakin lapsia vähän harmitti, kun ei saanutkaan itse valita laveerausväriä, vaan aikuiset jakoivat ne ihan siinä järjestyksessä kuin lasit käteen sattuivat. Moni olisi halunnut sinisen värin, "koska taivas pitää olla sininen". Laveeratessa pitää olla malttia; täytyy aloittaa ylhäältä ja maalata pitkin vedoin paperin reunalta toiselle. Huomasimme, että vesiväri ei tartu vahaliidun päälle, joten huoletta voi maalata ihan koko paperin.

Keskiviikkoaamuna maalaukset olivat kuivuneet ja katsoimme vuorollaan jokaisen työn. Huomasimme, että melkein kaikissa piirustuksessa paistoi aurinko. Ja jos aurinkoa ei näkynyt, oli pilviä ja sadepisaroita. Lapsilla on vielä kesä kirkkaana mielessä; niin kesäisiä olivat työt. Huomasimme myös, että esimerkiksi punaisella laveerattu maisema näyttää tosi hienolta ja jännittävältä. Onhan se taivas aika usein muunkin värinen kuin sininen.

liikuntaa

Eskarit pääsivät kokeilemaan suunnistusta torstaina 3.10.  Vierailevat suunnistajakonkarit Rauni Muikku ja Arja Heimonen laittoivat rastit koulun ympäristöön ja toivat tullessaan ihan oikeat suunnistuksessa käytettävät laitteet. Aluksi jokainen lapsi sai oman emit-kortin, jonka numero kirjattiin paperille. Rastialueita oli kaikkiaan viisi, ja jokaisella alueella useampi rasti. Suunnistaja sai lähtöalueella Arjalta mukaansa kartan, jossa oli kuvia, ja lähti etsimään rastialueilta karttaansa merkittyjä rasteja. Kun oikea rasti löytyi, oli aika leimata emit-kortti. Kortti leimattiin myös maalissa. Sen jälkeen kortti tuotiin Raunille laitteeseen, joka purki rastien väliajat sekä radan kokonaisajan paperiliuskalle. Ratoja oli yhteensä viisi, ja suurin osa lapsista suoritti kaikki radat. Kaikki oppivat leimaamisen nopeasti ja osa juoksi radat läpi todella vikkelästi. Muutamaa lasta suunnistamaan lähteminen aluksi jännitti ja yksi oli sitä mieltä, että suunnistaminen on tosi tylsää. Jotakuta huolestutti, onko tämä suunnistuskilpailu. Mutta kun alkuun päästiin, kaikki olivat innolla mukana ja kaikkien mielestä suunnistus oli oikein hauskaa.

Aada leimaa emit-kortin lähtöpaikalla.

Punavalkoisia rasteja oli koulun pihalla,

 Touhulan päädyssä,

ja urheilukentän laidoilla.

Emil ja Eetu saapuivat maalille samaan aikaan.

Myös Ellen ja Valtteri ovat saaneet taas yhden radan juostua.

Rauni saa Isacin emit-kortin luettavaksi, Eija kirjaa tulokset paperille.

Krista saa Arjalta uuden kartan, Leo nollaa emit-korttia lähtöpaikalla.

Tiistaina 8.10. meillä oli salipäivä. Liikuntatunti alkoi kannustuspiirillä ja suunnanvaihtoharjoituksilla. Leikimme myös Tuuli, kivi ja metsä -leikkiä, jossa pitää joko juosta tuulena, pysähtyä kiveksi tai muodostaa kolmen tai neljän lapsen piirejä metsiksi. Tällä kertaa meillä oli välineenä hernepussit, joita kuljetettiin eri tasoissa ja eri kehonosilla. Hernepussit olivat myös banaaneja Apinat ja banaanit -kilpailussa, joka oli lasten toiveleikki. Siinä banaanit (hernepussit) roikkuvat puissa (puolapuut) ja apinat (lapset) käyvät poimimassa yhden banaanin kerrallaan omaan pesään. Edellisellä kerralla tyttöjen joukkue täpärästi voitti kilpailun; tällä kertaa pojat olivat nopeampia. 

Kuljeta hernepussia polven päällä.

Kuljeta hernepussia vatsan päällä.

Kuljeta hernepussia selän päällä.

Kuinka korkealla voit kuljettaa hernepussia?

Lapset asettavat hernepussit puolapuille Apinat ja banaanit -leikkiä varten.

Kummastakin joukkueesta yksi kerrallaan voi hakea yhden hernepussin.

Kilpailu on kovaa, ja kannustus kovaäänistä.

Leikimme myös "tuolipiiriä" siten, että muovimaton palat olivat turvana. Jokaisella pelikierroksella turvapaikat vähenivät. Pelistä pois tipahtanut pääsi aina pamauttamaan rummulla merkin turvapaikalle pysähtymisestä. Kehärummun paukuttaminen oli niin houkuttelevaa, että osa lapsista tarkoituksella hidasteli, jotta joutuisi pelistä pois ja pääsisi rummun soittajaksi...

Rummun ääni on merkkinä lopettaa juoksu ja asettua maton päälle.

Manu odottaa sopivaa hetkeä; kohta pamahtaa.

Eetu ja Lotta kisaavat viimeisestä turvapaikasta.

kummin kanssa

Keskiviikko-aamuna 2.10. lapset siivosivat lelut ja tavarat paikoilleen ja asettuivat itsekin omille paikoilleen ennätysnopeasti, kun kerroin, että luokkaamme tulee pian vieraita. Eskarit taisivat arvata, että koulukummithan ne vieraaksemme saapuvat. Ja sitten kun asia varmistui, luokassa kaikuivat JEE-huudot.

Ensimmäisellä kummitunnilla valmistimme ystävärannekkeet. Eskarilainen sai valita lankojen värit, ja yhdessä kummin kanssa pyöritettiin värikäs nauha molemmille. Puolet porukasta työskenteli 6A-luokassa ja puolet eskariluokassa. Nauhojen pyörittäminen sujui hyvin, ja aikuiset auttoivat langan menekin arvioinnissa sekä solmujen tekemisessä.

Kun rannekkeet oli valmiit, lähdettiin yhdessä välitunnille. Pihalla pelattiin jalkapalloa, oltiin piilosta, keinuttiin, kiipeiltiin ja rakenneltiin hiekkiksellä. Ilma oli niin kaunis, ettemme piitanneet kellonsoitosta, vaan jatkoimme välituntia vähän pidempään.

Toisella kummitunnilla pelattiin pöytäpelejä. Otimme taas käyttöön kaksi luokkaa, jotta kutosten kotiluokkaan pääsi tutustumaan myös se toinen puolikas eskareista. Tänään pelattiin muun muassa Kimbleä, Arvaa kuka -peliä, Kanaset-muistipeliä, Communicatie-selityspeliä, Quips-väripeliä, Harakkavarkaita ja Hedelmätarhaa.

Tämä päivähän oli eskareiden mielestä ihan paras! Ja kummitkin näyttivät viihtyvät lasten kanssa oikein hyvin. Jari-opettajan kanssa on jo suunniteltu kaikenlaista mukavaa yhteistä tekemistä syyslukukaudelle. Seuraavat kummitunnit ovat syysloman jälkeen; olkoon vielä yllätyksenä, mitä silloin tehdään. 

Kiitos koulukummeille kauniista käytöksestä ja mukavasta aamutuokiosta lasten kanssa.