liikuntaa

Eskarit pääsivät kokeilemaan suunnistusta torstaina 3.10.  Vierailevat suunnistajakonkarit Rauni Muikku ja Arja Heimonen laittoivat rastit koulun ympäristöön ja toivat tullessaan ihan oikeat suunnistuksessa käytettävät laitteet. Aluksi jokainen lapsi sai oman emit-kortin, jonka numero kirjattiin paperille. Rastialueita oli kaikkiaan viisi, ja jokaisella alueella useampi rasti. Suunnistaja sai lähtöalueella Arjalta mukaansa kartan, jossa oli kuvia, ja lähti etsimään rastialueilta karttaansa merkittyjä rasteja. Kun oikea rasti löytyi, oli aika leimata emit-kortti. Kortti leimattiin myös maalissa. Sen jälkeen kortti tuotiin Raunille laitteeseen, joka purki rastien väliajat sekä radan kokonaisajan paperiliuskalle. Ratoja oli yhteensä viisi, ja suurin osa lapsista suoritti kaikki radat. Kaikki oppivat leimaamisen nopeasti ja osa juoksi radat läpi todella vikkelästi. Muutamaa lasta suunnistamaan lähteminen aluksi jännitti ja yksi oli sitä mieltä, että suunnistaminen on tosi tylsää. Jotakuta huolestutti, onko tämä suunnistuskilpailu. Mutta kun alkuun päästiin, kaikki olivat innolla mukana ja kaikkien mielestä suunnistus oli oikein hauskaa.

Aada leimaa emit-kortin lähtöpaikalla.

Punavalkoisia rasteja oli koulun pihalla,

 Touhulan päädyssä,

ja urheilukentän laidoilla.

Emil ja Eetu saapuivat maalille samaan aikaan.

Myös Ellen ja Valtteri ovat saaneet taas yhden radan juostua.

Rauni saa Isacin emit-kortin luettavaksi, Eija kirjaa tulokset paperille.

Krista saa Arjalta uuden kartan, Leo nollaa emit-korttia lähtöpaikalla.

Tiistaina 8.10. meillä oli salipäivä. Liikuntatunti alkoi kannustuspiirillä ja suunnanvaihtoharjoituksilla. Leikimme myös Tuuli, kivi ja metsä -leikkiä, jossa pitää joko juosta tuulena, pysähtyä kiveksi tai muodostaa kolmen tai neljän lapsen piirejä metsiksi. Tällä kertaa meillä oli välineenä hernepussit, joita kuljetettiin eri tasoissa ja eri kehonosilla. Hernepussit olivat myös banaaneja Apinat ja banaanit -kilpailussa, joka oli lasten toiveleikki. Siinä banaanit (hernepussit) roikkuvat puissa (puolapuut) ja apinat (lapset) käyvät poimimassa yhden banaanin kerrallaan omaan pesään. Edellisellä kerralla tyttöjen joukkue täpärästi voitti kilpailun; tällä kertaa pojat olivat nopeampia. 

Kuljeta hernepussia polven päällä.

Kuljeta hernepussia vatsan päällä.

Kuljeta hernepussia selän päällä.

Kuinka korkealla voit kuljettaa hernepussia?

Lapset asettavat hernepussit puolapuille Apinat ja banaanit -leikkiä varten.

Kummastakin joukkueesta yksi kerrallaan voi hakea yhden hernepussin.

Kilpailu on kovaa, ja kannustus kovaäänistä.

Leikimme myös "tuolipiiriä" siten, että muovimaton palat olivat turvana. Jokaisella pelikierroksella turvapaikat vähenivät. Pelistä pois tipahtanut pääsi aina pamauttamaan rummulla merkin turvapaikalle pysähtymisestä. Kehärummun paukuttaminen oli niin houkuttelevaa, että osa lapsista tarkoituksella hidasteli, jotta joutuisi pelistä pois ja pääsisi rummun soittajaksi...

Rummun ääni on merkkinä lopettaa juoksu ja asettua maton päälle.

Manu odottaa sopivaa hetkeä; kohta pamahtaa.

Eetu ja Lotta kisaavat viimeisestä turvapaikasta.