maanantai 29. syyskuuta 2014

syyskuun esikko

Syksyn ensimmäinen esikko oli keskiviikkona 24.9. Edellisenä päivänä oli satanut räntää ja tuuli oli viiltävän kylmä. Jännäsimme, miten käy meidän retkemme, jos sää jatkuu samanlaisena. No, emme saaneet räntäsadetta, mutta ilma oli kyllä aika kylmä!

Lähdimme esikkoretkelle koulun pihasta heti aamulla. Heijastinliivit oli puettu päälle ja rintaan kiinnitetty upouusi esikkomerkki. Matkaan lähtivät paitsi eskarin B-luokkalaiset myös 1A-luokan väki ja muutama lapsi eskarin c-luokalta. Kävelimme pitkässä jonossa oikopolkuja pitkin Veljesniemeen. Siellä etsimme oman väriryhmän kaverit ja teimme ison piirin. Alkulaulun jälkeen sai hetken kirmata tutustumassa ympäristöön.

Tämänkertaisessa esikossa oli viisi rastia, joissa jokaisessa väriryhmät vuorollaan vierailivat. Tekeminen rastilla kesti noin kymmenen minuuttia. Kikan rastilla etsittiin väripalettiin värejä luonnosta.


Annen rastilla eläydyttiin puiden kasvamiseen draamatyöskentelyn avulla.

Sinikan rastilla tutkailtiin eläinten suojavärejä kuvista ja yritettiin löytää luontoon kätkeytyneet lankamadot, siis langanpätkät.

Marjan rastipaikka siirrettin sisälle, että saatin yksi lämmittelypaikka kierrokselle. Veljesniemen tuvassa mietittiin, mikä on elävää ja mikä elotonta. Lehdestä leikattuja kuvia lajiteltiin aiheen mukaan.

Eijan rastilla tehtiin pulmatehtäviä. Piti etsiä vaikkapa 10 käpyä ja tehdä niistä ympyrä. Laittaa kivet ja kepit pituus- tai paksuusjärjestykseen ja kirjoittaa oma nimi tai sen alkukirjain luonnosta löytyvillä asioilla.




Kun tehtävät oli tehty, siirryttiin tupaan lämmittelemään ja eväitä syömään. Lola oli voidellut leipiä valmiiksi ja tehnyt mehut, joten makkaroiden kypsymistä odotellessa oli muuta evästä tarjolla. Tunnelma tuvassa oli lämmin ja tiivis. Eväitten syönnin lomassa musisoitiin mm. laulamalla laulu makkaralle.


Kun läksimme kotimatkalle, aurinko näyttäytyi ja ilma lämpeni niin, että enimpiä fleecepaitoja sai jo riisua pois.

kesästä syksyyn

Eskarivuoden aikana teemme vuodenaikataulut; kesä ja syksy ovat jo valmiina. Heti eskarin alussa, elokuussa, askartelimme leppäkertut. Sitten maalasimme niille kesämaiseman ja teimme vielä päivänkakkaran kesää juhlistamaan. Lopuksi kirjoitimme paperisuikaleilla sanan KESÄ. S-kirjain oli lasten mielestä tosi vaikea tehdä. Kesäkuvaa tehtiin monena päivänä, aina pieni askel kerrallaan eteenpäin.

 Ruohonvihreää maalataan, Susanne sivupöydän ja Amanda pulpetin äärellä.

Maisemat leppäkerttuineen ovat valmiina. Nyt liimataan päivänkakkaran terälehtiä.






Alpi sommittelee tikkukirjaimia.

Aatukin on aloittanut kirjoitushommat.



Syksyiseen vuodenaikakuvaan maalasimme ensin telalla sateenharmaan maiseman. Sitten piirsimme ja väritimme oman kuvan ja sateenvarjon, jotka liimattiin syksymaisemaan. Vesilätäköt tehtiin muovista ja sadepisarat paljeteista. Sana SYKSY koottiin taas paperisuikaleista. Voi ei, kaksi S-kirjainta...

Oskari ja Luukas värityshommissa.

Eimi leikkaa tarkasti; niin myös Urho ja Maria.

Miiralla on oma kuva ja sateenvarjo jo valmiita.

Alpi tekee tarkkaa työtä liimauksen suhteen. 

Täähän on kohta valmis, huomaa Joel.

 Näin hieno siitä tuli, näyttää Maria.

Luukaksella on iso sateenvarjo leikattavana.

Oskarilla loiskuvat isot lätäköt.

Lillin työssä on rankkasade.

Susannea sade vain naurattaa.


Eikähän niitä vuodenaikoja ole pelkästään luokassa opiskeltu. Kesäisestä auringonpaisteesta ja syksyisestä viileydestä on tietenkin nautittu myös ulkona. Olemme iloisia, että eskarin piha on laajentunut entisen Touhulan pihaan. Siellä on riittävästi tilaa juosta ja leikkiä; on puita, kalliota ja kivoja kiipeilypaikkoja.

Alisan ja Amandan kioskista saa vaikkapa suklaajäätelöä.

Miira, Maria ja Lilli aloittelevat leikkiä.

Eimi käpyjen vartijana.

Tino ja Aatu verkossa.

Minttu taiteilee purkkijaloilla.

Tytöt ovat vallanneet kiipeilytelineen.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

matematiikkaa

Numeroihin, numeromerkkeihin ja lukumääriin eskarit ovat tutustuneet monin eri tavoin. Aluksi etsittiin luokasta, mitä kaikkea voisi olla yksi, kaksi tai kolme kappaletta. Löytyi esimerkiksi yksi kello, kaksi ovea ja kolme lamppuriviä. Harjoittelimme numeroiden muotoja muovailuvahalla ja iPadin Molla-pelillä. Vihkoon ja kansioon on numeroita ja lukumääriä ahkeroitu jo kolmoseen saakka. Matikkavihon kanteen painoimme leimasimella iloisen värisiä, no tietenkin, numeroita.

Jokainen lapsi on askarrellut itselleen numero- ja lukumääräkortit. Niitä on laitettu oikeaan järjestykseen ja kasattu pikkutavaroita kortin osoittama määrä. Kokeilimme myös matikkatarinan tekemistä. Lapset keksivät tarinan, jossa henkilöitä ja tapahtumia on tietty määrä, ja sitten piirsivät sen.

Arkipäivän matematiikkaa on, kun laskemme ruokalassa kuinka monta lihapullaa on lautasella. Joka aamu myös laskemme, kuinka monta eskaria on paikalla ja kuinka monta puuttuu. Laitamme myös kalenteriin ajankohtaiset merkinnät ja seuraamme, kuinka kuukausi etenee.

Numerot leikattiin Pikkumetsän monistepohjista
ja sitten liimattiin kortteihin, joista joka toinen oli sininen ja joka toinen keltainen.

Monenlaista pientä esinettä laskettavana.




Numeroita muovaillen.



Aatu harjoittelee numeroita iPadilla, Tino tarkkailee tilannetta.

Lukumääräkortteja askarrellaan.



Matikkatarinoita keksitään ja piirretään.

Alpin matikkatarinassa sopulit seikkailivat kerrostalossa.



Luukaksen tarinassa tavattiin kilttejä lohikäärmeitä.

Eimin tarinassa oli oravia ja kettuja.

Mintun tarinassa seikkailivat kissat.

Vihon kansikuvaan painettiin numeroita.



 

 

Värikkäitä vihkoja saimme aikaan.