Syyskuun alusta olemme kokoontuneet Hillojen ja Vaapukoiden kanssa Askeleittain-tuokioille aina maanantaisin. Kiertävän erityislastentarhanopettajan Arjan kanssa eskariin saapuu Villipentu, joka ei aina oikein osaa käyttäytyä. Aluksi opetimme Villipennulle käsimerkit, joilla voi pyytää puheenvuoroa ja hiljaisuutta. Meillä on omat käsimerkit myös tarkkaan katsomista, kuuntelemista ja rauhoittumista varten.
Olemme opetelleet tunnistamaan erilaisia tunteita, ja kokeilleet miten ne näkyvät meidän kasvoissamme ja muussa olemisessa. Myöhemmin puhuimme siitä, miltä eri tunteet tuntuvat meissä; miten pelko voi tuntua vatsanpohjassa ja suuttumus kiristää päätä.
Henrik, Markus ja Ella ovat surullisia,
Simeon ja Aleksi vihaisia.
Kun puheenvuoro-Kenguru kiertää sylistä syliin, lapset voivat halutessaan kertoa omia kokemuksiaan. Pelottavia asioita ovat lasten mielestä olleet muun muassa yksin kotona oleminen, neuvolassa rokotteen pistäminen ja uiminen ilman, että äiti pitää vatsan alta kiinni. Lapset myös huomasivat, että tunne voi muuttua. Asiat, jotka joskus ovat tuntuneet pelottavilta, voivat myöhemmin tuntua ihan mukavilta.
Lokakuun alkaessa Askeleittain-tuokioilla on ollut niin rauhallista, että ujo Etanakin on uskaltautunut Arjan kassista tervehtimään lapsia. Askaleittain-tuokio päätetään aina johonkin leikkiin. Ensimmäisillä kerroilla leikimme Kapteeni käskee -leikkiä, ja myöhemmin hurjalta kuullostavaa Silmäniskumurhaajaa. Siinä yksi lapsista on poliisi, joka yrittää selvittää, kuka on murhaaja, joka silmäniskuillaan tiputtelee lapsia tuolilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti