kumma kirje

Tällä viikolla lukudiplomiin luettiin Leena Laulajaisen kirja Kumma kirje. Kirja kertoo nallesta, joka saa elämänsä ensimmäisen kirjeen. Nalle tuntee kyllä kirjaimet, mutta osaa lukea kirjeestä vain oman nimensä. Nalle huolestuu, kun löytää kirjeestä luvun 13; onkohan se epäonnen numero. Onko kirje uhkaus tai varoitus? Kirje tuoksuu palaneille piparkakuille; ehkä sen on lähettänyt piparkakkutalon noita... Nalle ystävineen yrittää selvittää viestin sisältöä, ja lopulta  kumppanukset tapaavat Topi-tontun, joka osaa lukea. Salaperäinen kirje onkin kutsu Vilpertin syntymäpäiville! Päivänsankari Vilpertti saa Topi-tontulta lahjaksi taika-avaimen sanojen ja kirjainten maailmaan. Synttärivieraat piipahtavat taika-avaimen avulla niin sadun kuin tiedon maailmassakin. Ja tonttu kertoo, että lukemaan opittuaan jokainen saa lahjaksi oman taika-avaimensa.

Lukudiplomitehtävänä valmistimme kaunista kirjepaperia ja kirjoitimme oman kirjeen. Lapset töpöttivät sabluunan avulla kuvioita paperille. Seuraavana päivänä papereiden kuivuttua aloimme pohtimaan, miksi kirjeitä ylipäänsä kirjoitetaan: kysellään tuttavan kuulumisia ja kerrotaan omista kuulumisista, toivotetaan toiselle onnea tai hyvää vointia. Sitten lapset miettivät, kenelle he haluaisivat kirjeen kirjoittaa. Sovimme, että kirjettä ei tällä kertaa kirjoiteta eskarikaverille vaan jollekulle muulle. Aika moni halusi kirjoittaa kotiväelle, äidille tai mummille. Muutama kirje kirjoitettiin kummille tai kaverille. Ja pari kirjettä lähti koulukummien iloksi. Lapset sanelivat kirjeen sisällön, aikuiset kirjoittivat mallin ja sitten lapset pääsivät itse kirjoitushommiin. Lopuksi taitoimme kirjeet kuoriin ja lähetimme ne ilahduttamaan perhettä ja ystäviä.