draamaa

Tammikuussa eskarissa oli pieni draamaprojekti. 

Draaman tarkoituksena oli tutkailla pelkoa ja pelon voittamista, rohkeutta. 

Draamassa otettiin kaikille lapsille roolit, ja tällä kertaa olimme vuohipukkeja.

Draamapäivä aloitettiin lämmittelyleikilla Vuohet ja majat. 

Siinä vuohet kiiruhtivat majasta toiseen, välillä majat rakentuivat uusien vuohien päälle ja 

pyörremyrskyn sattuessa niin vuohet kuin majat etsivät itselleen uuden paikan.

Seuraavaksi rakensimme vuohipukeille pukkien maan. Rakensimme paikan, jossa vuohet asuivat ja paikan, 

jossa ne kävivät ruokailemassa ja huvittelemassa. Näiden kahden paikan välissä oli joki ja silta. 

Melkein kaikki huonekalut käytettiin rakentamiseen. Pukkien kotiin tuli rauhallisia nukkumapaikkoja ja koulu. Ruokailu- ja huvittelupaikassa pöydät olivat täynnä herkkuja ja ajanvietettä. Silta oli tukeva ja joessa uiskenteli värikkäitä kaloja. Lapset keksivät ja tekivät tilannekuvia, joissa esimerkiksi pukki nukkuu mökissään, pukkirehtori istuu tietokoneen ääressä, pukki syö banaania, pukki pelaa korttia, pukki ui, ottaa aurinkoa tai kalastaa.

Askartelimme pikaisesti itsellemme roolimerkit, pukinpannat. Pantaosa oli kaikilla samanlainen, mutta pitkiä, pätkiä, leveitä ja kapeita sarvia tehtiin niin mustasta, valkoisesta kuin harmaasta kartongista. 

Kuulimme huhun, että pukkien maahan olisi asettunut kutsumaton vieras, paha peikko. Ja kuinka ollakkaan, kun tulimme ruokailusta, pukkien maa oli hävitetty. Päättelimme, että peikko oli ollut asialla. Mietimme, miltä sellainen ilkeä peikko voisi kuullostaa. Teimme kahdessä ryhmässä äänimaisemat rytmi- ja kehosoittimilla sekä omalla äänellä. Toinen ryhmä asettui silmät kiinni piiriin kuuntelemaan kun toinen ryhmä esitti ulkopiirissä oman versionsa hurjista peikkoäänistä. Kuuntelimme myös pelottavia kuiskauksia, jotka kulkivat piirissä lapselta lapselle.

Sitten teimme muutaman lapsen ryhmät, jotka piirsivät yhdessä isolle paperille oman näkemyksensä peikosta.

Seuraava päivä aloitettiin esittelemällä peikkopiirustukset. Tämä peikko oli ahminut niin paljon herkkuja, että karkit tursuivat jo korvistakin. Sillä oli myös erittäin likaiset varpaat.

Tällä peikolla oli runsaasti erilaisia raajoja ja kaksi varapäätä.

Torahampainen peikkokuningas oli myöskin siivotonta sorttia.

Tällä ilkimyksellä ei ollut aseista pulaa. 

Kun peikkoa ei eskarisalissa näkynyt, leikimme uudestaan Vuohet ja majat leikkiä. Olimme myös peikkohippaa. 

Siinä ilkeä peikko yrittää ottaa kiinni, mutta onneksi pelaajilla on käytössä peikkokarkote.  

Sitten päätimme uudelleenrakentaa pukkien maan.

Kävimme aina välillä pienryhmissä pohtimassa, uskaltaisiko peikkoa lähestyä. Miksi se on niin ilkeä? Miten pukkien kannattaisi lähestyä peikkoa - nehän kuolevat nälkään, jos eivät uskalla lähteä kotoaan. Kannattaako sitä huijata tai lahjoa? Voisiko sen kanssa neuvotella? Vai voisiko sen kanssa ystävystyä?

Sitten läksimme näyttelemään eri ryhmien vaihtoehdot. Yksi ryhmästä asettui hurjaksi peikoksi sillan alle, yksi oli kertoja ja muut pukkeja. Loppujen lopuksi kävi niin, ettei se peikko niin hurja ollutkaan. Pukit päihittivät sen neuvokkuudellaan mennen tullen.

 

Draamaprojektin päätteeksi piirsimme pukki ja peikko -seikkailut myös paperille.